On talvinen iltapäivä itähelsinkiläisessä seniorikeskuksessa. Ryhmä naisia pelmahtaa toimintatilaan kahville energisenä ja iloisesti nauraen. Heitä seuraa toinen joukko keskenään puhellen. Puheensorina ja nauru täyttävät ilman keskitalven auringonsäteiden leikkiessä ryhmätilan seinällä. Naiset istahtavat pöydän ääreen maistelemaan pipareita ja hörppimään teetä tai kahvia kuulumisia kertoen ja kuunnellen. Ilo paistaa kasvoilta ja jälleennäkemisen riemu on ilmeinen. Olemme Vanhusten Turvan monikulttuurisessa ryhmässä nimeltä Monikulttuurinen Tupa, jonne naiset ovat tulleet kohtaamaan toisiaan, pureskelemaan aivopähkinöitä ja liikkumaan yhdessä. Ohjaaja aloittaa jumpan. Jumpan tiimellyksessä jaetaan yhdessäolon ja liikunnan riemua elein, ilmein ja sanoin. Silmät seuraavat jumpparin liikkeitä ja kroppa seuraa perässä. Kukin liikkuu jumpparin ohjeiden mukaan omaa kehoa kuunnellen. Tyyli on vapaa. Ilo ja innostus tarttuvat. Jumpan jälkeen on aivopähkinän vuoro. Pöydälle on levitetty kaikenlaisia esineitä. Ohjaaja esittelee ne suomen kielellä. Naiset toistelevat mielessään ja ääneen esineiden nimiä. Nauru on herkässä. Suomen kieli on vaikeaa ja hassua. Sitten heille kerrotaan, että on aika laittaa silmät kiinni, ja että pöydältä poistetaan yksi esineistä. Osallistujat puristavat silmät kiinni tiukasti. Sitten ohjaaja sanoo: "Nyt saa avata silmät!". Ei aikaakaan, kun ilmoille hihkuu innostuneita arvauksia kadonneesta esineestä. Onnistumisen riemu saa hymyn kasvoille. Hauska arvauskin hymyilyttää. Sitten rupatellaan vielä hetki niin käytännön järjestelyistä kuin mieltä askarruttavista asioistakin. Kotiin lähdetään virkistyneenä seuraavaa kertaa odotellen. Vuoden 2025 lopulla Myllypuron palvelukeskuksessa käynnistetyn Monikulttuurisen Tuvan tarkoituksena on tavoittaa erilaisista kulttuuritaustoista tulevia ikääntyneitä. Ryhmän toiminta koostuu vaihdellen keskustelusta, kevyestä liikunnasta, ulkoilusta, toiminnallisista leikeistä ja aivojumpasta. Toimintakieli on suomi, mutta toiminta suunnitellaan siten, että osallistuminen on mahdollista, vaikkei kielitaitoa olisikaan. Pääpaino on liikunnassa. Monikulttuurinen Tupa on osa Vanhusten Turvan Ryhmästä ryhtiä -hankkeen toimintaa. Ryhmä kokoontuu tiistaisin klo 14.30–16.00 Myllypuron seniorikeskuksessa ryhmätila 164:ssä. Se on tarkoitettu yli 55-vuotiaille. Toiminta tukee niin mielen kuin kehonkin hyvinvointia aitojen kohtaamisten ja yhdessä tekemisen kautta. Lisätiedot ryhmästä: Veera Niemelä p. 050-557 6274 veera.niemela@vanhustenturva.fi Harjoittelija Sanna Geronomi-opiskelija Metropolia Ammattikorkeakoulu

Vanhusten Turvalla viime vuonna harjoittelussa ollut Siiri Liimatainen on haastatellut Digi tutuksi -ryhmiimme osallistuneita pro gradu -tutkielmassaan. Olimme iloisia saadessamme Siirin opinnäytteen tekijäksi sillä hänen aikaisempi harjoittelun aikainen kokemuksensa Digi tutuksi -ryhmien ohjaajana toimimisesta oli haastattelijalle erittäin eduksi. Siiri opiskelee Jyväskylän yliopiston Kulttuurit ja yhteisöt muuttuvassa maailmassa -tutkinto-ohjelmassa. Varsinainen Gradun julkaistaan myöhemmin tänä vuonna, mutta tässä blogissa voimme tarjota kotisivujemme lukijoille jo kurkistuksen aiheeseen! Ajatus Gradusta heräsi tarpeestamme ymmärtää, mitä vaikutusmekanismeja Digi tutuksi -ryhmissä mukana olleiden ikääntyvien kokemien osallisuusvaikutusten taustalla piilee. Yksi askel askeleelta kohti yhdenvertaisuutta -hankkeemme tavoitteista on ikääntyvien osallisuuden vahvistaminen. Pienet onnistumistarinat on THL:n osallisuutta edistävän toiminnan arviointiin kehittämä työkalu. Työkalun idea on haastatteluiden kautta tunnistaa osallisuutta vahvistaneita kokemuksia. Valitsimme haastatteluihin ryhmiimme osallistuneita ikääntyviä, joiden mitattu osallisuuden kokemus oli parantunut ryhmien aikana, sillä näin haastatteluissa mahdollistetaan positiivisten vaikutusmekanismien esille saaminen. Siirin pitämät haastattelut sekä hänen analyysinsä haastatteluiden sisällöistä vahvistivat ryhmien aikana tekemiämme havaintoja: digitaidot, usko omien taitojen riittävyyteen ja turvattomuuden kokemus ovat tiukasti nivoutuneet yhteen. Moni ikääntyvä pelkää käyttää digilaitteita ja palveluita, mikä estää yrittämästä, erehtymästä ja oppimasta. Digi tutuksi -ryhmissä olemme saaneet todistaa, kuinka voimaannuttavaa voi olla kun ikääntyvän digitaidot kehittyvät, ikääntyvä alkaa luottaa omiin digitaitoihinsa ja kokee uskaltavansa käyttää digilaitteita ja digipalveluita. Isoin palvelus, jonka voimme ryhmiin osallistuneille kahdeksassa tapaamiskerrassa tehdä, on yhdistää digitaitojen riittävä kehittyminen, positiiviset osaamiskokemukset sekä kannustava palaute. Yhdistämällä nämä ainekset voimme valaa osallistujille uskoa omiin kykyihin, hälventää pelkoa ja saada heidät rohkaistumaan itsenäiseen yrittämiseen, erehtymiseen ja oppimiseen. Tässä onnistuessamme oppiminen ei pysähdy ryhmän päätyttyä vaan voi toden teolla alkaa. Jani Kainulainen Projektikoordinaattori Askel askeleelta kohti yhdenvertaisuutta -hanke

Opiskelen geronomiksi Metropolian ammattikorkeakoulussa ja suoritin opintojeni viimeisen työharjoitteluni Vanhusten Turva säätiöllä. Harjoitteluni teemana oli ”kehittämisen ja johtamisen” opintokokonaisuus. Haluan jakaa teille kokemuksia harjoittelustani ja toivon tavoittavani opiskelijoita, jotka pohtivat vaihtoehtojaan tulevasta työharjoittelupaikastaan; Täältä löytyy monipuolisuutta ja aitoja kokemuksia vanhustyön kentältä säätiön näkökulmin! Vanhusten Turva säätiö edistää ikäihmisten hyvinvointia vahvistamalla osallisuuden ja toimijuuden kokemuksia sekä haluaa vähentää yksinäisyyden tunteen kokemuksia. Tällä hetkellä säätiöllä on kaksi hanketta käynnissä, joiden pääpainoina ovat digitaalisuus ja sen saavutettavuus, sekä yhdessä tekeminen liikkumisen ja kulttuurin keinoin. Lisäksi säätiöllä on fyysinen tila Tiedon Tupa, jota rahoitetaan säätiön omilla varoilla. Säätiö on aitiopaikka nähdä kehittämistyötä hankemaailmassa, johon opiskelijana voit heittäytyä mukaan hyvin matalalla kynnyksellä, tukenasi ammattitaitoiset ja lämminhenkiset ohjaajat. Ennen harjoittelua kävin juttelemassa Päivin (projektipäällikkö ja harjoitteluni ohjaaja) kanssa harjoittelusta ja mitä heillä on tarjota harjoittelijalle. Koin keskustelun hyväksi, sillä molemmat osapuolet pääsivät pohtimaan, onko harjoittelu sopiva juuri minulle. Toiseksi se auttoi itseäni orientoitumaan paremmin tulevaan harjoitteluuni. Ensimmäisenä päivänä sain kattavan perehdytyksen, joka edesauttoi ymmärtämään kokonaiskuvaa. Lisäksi minulle annettiin aikaa tutustua itse toimintaan. Kysymysteni tulva oli suuri, mutta jokainen työntekijä vastasi mielellään. Näin pääsin nopeasti jyvälle, missä hankkeissa ja niiden toiminnassa on kyse. Mutta mitä olen harjoittelussa konkreettisesti tehnyt? Harjoittelutehtävääni kuului suunnitella ja toteuttaa pienimuotoinen kehitystehtävä. Työnantajan puolelta oli halua luoda palautelomake harjoittelijoille, jonka pohjalta suunnittelin palautekyselyn kysymykset. Sen pohjalta opiskelija ja työpaikkaohjaaja voivat käydä yhteisen palautekeskustelun harjoittelun päätyttyä. Toteutuksen tavoitteena on kerätä tietoa, kuinka Vanhusten Turva säätiö voisi kehittää omaa toimintaansa harjoittelijaystävällisemmäksi. Tiedon Tuvalle ikääntyvät ovat tervetulleita kohtaamaan säätiön työntekijöitä, mutta myös toisia kävijöitä. Tuvalla on mahdollisuus saada työntekijöiltä apua henkilökohtaisen älylaitteen kanssa. Mutta, Tiedon Tuvalla on myös mahdollista lainata tabletti itselleen kuukaudeksi ja mukaan saa tehtäväpakan, jonka avulla voi laitteen käyttöä harjoitella itsenäisesti, mutta laitteen käyttöön on saatavilla myös opastusta. Itse pääsin kohtaamisen lisäksi neuvomaan yksittäisten henkilöiden omia haasteita älylaitteiden kanssa. Säätiö haluaa myös tukea sosiaalista hyvinvointia järjestämällä kerran kuukaudessa jokin teemaan sopiva yhteisöllinen tapahtuma. Itse osallistuin Naistenpäivä -kahveihin ja useampaan tapahtumaan suunnittelin mainokset. Loin myös visuaalisen ilmeen Facebookissa meneillä olevaan ”Unelmien vuosi 2025” -teemaan. Ryhmästä ryhtiä hanke järjestää Helsingin katvealueilla kuten Lauttasaaressa, Mellunkylässä ja Vuosaaressa ohjattuja liikuntaryhmiä +65-vuotiaille, sekä kulttuuriretkiä ympäri Helsinkiä. Sain olla projektityöntekijän mukana ja tukena, sekä järjestin itse opastetun retken Talvipuutarhaan. Mukaan otettiin myös piknik eväitä, joita nautimme opastuksen lopuksi. Paikalle saapui kymmenkunta kasveista kiinnostunutta daamia. Askel askeleelta kohti yhdenvertaisuutta hankkeessa järjestetään digi tutuksi -kahdeksan kerran kursseja. Niissä harjoitellaan digitaitoja joko kannettavan tietokoneen tai tabletin avulla. Mukaan tulee tehtäväpakka, jonka avulla kuka vain voi harjoitella perustaitojaan laitteen kanssa. Olen saanut toimia osassa näissä ryhmissä apuohjaajana. Kaikissa ryhmissä on mukana vapaaehtoinen apuohjaajana. Lisäksi kävimme markkinoimassa kevään uusia digi tutuksi -kursseja yhdessä projektityöntekijän kanssa Kampin palvelukeskuksessa. Olin tutustumassa Lauttasaaren Naapuruuspiiriin, missä vapaaehtoinen ohjaa alueen asukkaista koostuvaa ryhmää. Ryhmä on aloitettu Kampin palvelukeskuksen toimesta, mutta tällä hetkellä erittäin omatoimisesti toimiva ryhmä. He ottivat minut mielellään vastaan ja lopulta kävin heidän luonaan kolmesti. Kerroin edunvalvontavaltuutuksesta, hoito- ja hoivatahdosta sekä erilaisista kuljetuspalveluista. Sain itse harjoitella geronomi-rooliani ja he saivat (ainakin osittain) uutta tietoa itselleen. Oli ilo käydä heidän luonaan! Paljon sain tehdä ja paljon olen oppinut. Lisäisin vielä, että harjoittelupaikka antoi hyvin vapaat kädet toteuttaa omia kehittämisen kohteitani, tietenkin säätiön ja hankkeiden omien toimintojensa puitteissa. Koin, että minut otettiin osaksi porukkaa heti alussa ja itsensä johtamisen taidot ovat 10 viikon aikana hioutuneet. Kannustan toisia sosiaalialan harjoittelijoita olemaan rohkeasti yhteydessä Vanhusten Turva säätiöön. Täällä arvot kohtaavat käytännön ja tekemisen meininki vie mennessään. Kiittäen, Marika

Välittämisen päivää vietettiin pe 29.11. Tänä vuonna meillä Töölö-Kampin alueen toimijoilla teemana oli yksinäisyys. Olemme juuri lähestymässä kalenterivuoden juhlista yhtä yhteisöllisintä eli joulua. Kaikille se ei välttämättä olekaan se iloinen perhetapahtuma, jossa eri sukupolvet kohtaavat hyvän ruoan, juoman sekä lahjoen antamisen ja saamisen merkeissä. Entäpä jos joulua kuvaavat mainokset saavatkin aikaan ahdistusta ja ikävää tunnetta. Yksinäisyys on tunne, jota lähes jokainen meistä kokee jossain elämänsä vaiheessa joko hetkittäisenä tai pidempikestoisena. Ikääntyminen tuo mukanaan monia muutoksia, joista yksi merkittävimmistä voi olla juuri yksinäisyyden tunteen lisääntyminen. Tämä aihe on yhä ajankohtaisempi, sillä väestö ikääntyy ja yhä useammat elävät yksin. Syitä yksinäisyyden tunteelle voi olla monia. Sosiaaliset verkostot muuttuvat ja voivat kaventua sairauksien ja menetysten myötä. Liikuntakyvyn heikkeneminen saattaa vaikeuttaa osallistumista sosiaalisiin tapahtumiin tai päivittäisiin aktiviteetteihin. Ikääntyvät voivat myös eristäytyä, jos he kokevat, että muut eivät ymmärrä heidän kokemuksiaan tai tarpeitaan. Teknologian nopea kehitys saattaa tuoda ulkopuolisuuden tunnetta, kun ei osaa käyttää laitteita omien asioiden hoitamiseen. Yhteisöllisyys voisi olla avain yksinäisyyden vähentämiseen. Se tarjoaa ikääntyville mahdollisuuden luoda ja ylläpitää sosiaalisia suhteita, jakaa kokemuksia ja tuntea itsensä osaksi jotain suurempaa. Miten sitten voisi löytää itselleen sopivan yhteisön? Alla muutama ajatus... Osallistuminen paikallisiin projekteihin tai järjestöjen vapaaehtoistoimintaan voi tuoda merkityksellisyyden tunnetta ja mahdollisuuden tavata uusia ihmisiä. Liittyminen erilaisiin kerhoihin tai osallistuminen harrastustoimintaan tuo yhteen samanhenkisiä ihmisiä ja luo tilaisuuksia ystävyyksien syntymiseen. Osallistuminen yhteisiin tapahtumiin, kuten markkinoille tai juhliin, voi vahvistaa yhteisöllisyyden tunnetta. Seniorikeskuksissa järjestetään erilaisia aktiviteetteja, kuten pelejä, elokuvailtoja ja luentoja. Vaikka teknologia voi olla haastavaa, videopuhelut, sosiaalinen media ja erilaiset sovellukset auttavat ylläpitämään sosiaalisia suhteita myös kaukana oleviin läheisiin ja ystäviin. Monet ikääntyneet löytävät ystäviä uskonnollisista yhteisöistä, joissa järjestetään erilaisia tilaisuuksia ja ryhmiä. Nykyään löytyy myös mahdollisuuksia yhteisölliseen asumiseen, joka voisi olla jollekin sopiva tapa kuulua johonkin porukkaan. Eikä unohdeta meidän omia toimintojamme; Tiedon Tupaa, Askel- ja Ryhmästä ryhtiä- hankkeitamme, jotka tarjoavat maksutta erilaisia toimintoja ja tapahtumia, joihin voi osallistua nk. matalalla kynnyksellä Uusien ystävien löytäminen voi olla haastavaa, mutta aktiivinen osallistuminen erilaisiin toimintoihin ja tilaisuuksiin voi avata mahdollisuuksia uusille ystävyyssuhteille. Ole siis rohkea ja avoin äläkä pelkää lähestyä uusia ihmisiä. Ystävystyminen lähtee yleensä arkisten asioiden jakamisesta syventyen luottamuksen syntyessä syvempään ystävyyteen. Ja jo uusien hyvänpäivän tuttujen löytyminen voi piristää elämää. Toivotamme kaikille oikein hyvää joulua ja yhteisöllistä vuotta 2025! Tavataan Tuvalla ja pitkin pääkaupunkiseutua tapahtumissamme! Päivi Tiedon Tuvalta

Ystävyyden monet kasvot – ikääntymisen ja somen vaikutus ystävyyssuhteisiin

Tekoäly ja koneoppiminen

Laitelainaamo 1-vuotta

Mitä vaaditaan digiloikkaan? Kuvittele, että seisot jyrkänteen reunalla yksin. Haluaisit päästä jyrkänteen yli, missä näet lastesi ja lastenlastesi viettävän aikaa yhdessä jutellen. Jälkikasvu kommunikoi digitaalisessa maailmassa käyttäen sosiaalista mediaa, sähköpostia, videopuheluita ja erilaisia sovelluksia. Jyrkänteen ylittämiseen vaaditaan digiloikkaa. Monet ikäihmiset kokevat hankaluuksia erilaisten digitaalisten palvelujen käytössä, koska niitä ei ole lähtökohtaisesti suunniteltu ikäystävällisiksi. Digitalisaatio näkyy yhteiskunnassa digitaalisen tekniikan lisääntymisenä arjessa, esimerkkeinä verkkopankit ja verkkokaupat (Koko kansan digi). Digiloikka tarkoittaa digitalisaation käyttöönottoa (Wikisanakirja 2020). Jututus Oy on suunnitellut muisteluun ja elämäntarinan tallentamiseen Jututus™-sovelluksen , jonka käyttöön on laadittu opinnäytetyönä ikäystävälliset ja saavutettavuuden huomioivat käyttöohjeet. Käyttöopas on julkaistu kymmenenä lyhyenä videona sekä kirjallisena julkaisuna. Oppaan avulla iäkkäät voivat itsenäisesti tai läheisensä avulla käyttää sovellusta muistojensa tallentamiseen ja tarinointiin. Vanhenemismuutokset eivät estä digitaitojen oppimista Henkilöitä, jotka ovat kasvaneet käyttämään digitaalisia laitteita kutsutaan diginatiiveiksi (Koko kansan digi). Nuoret ikäpolvet ovat syntyneet diginatiiveiksi älypuhelin kädessä ja pilvipalvelut silmissä kiiluen. Ikääntyminen ja erilaiset toimintakyvyn rajoitteet voivat hankaloittaa digitaalisten palvelujen käyttöä tai digisisältöjen kuluttamista. Vanhenemismuutokset vaikuttavat aistijärjestelmään huonontaen kuuloa ja näköä. Myös digitaalisten laitteiden käyttöön vaadittava hienomotoriikka voi muuttua heikommaksi iän myötä. Kognitiivisten toimintojen vanhenemismuutokset puolestaan haastavat ikäihmisen havaitsemista, keskittymiskykyä ja oppimista. Toisaalta ikäihmiset ovat elämänsä aikana käyttäneet laajalti erilaisia teknisiä laitteita ja palveluita. Oppiminen on elinikäinen prosessi, jolle ei ole koskaan liian myöhäistä antaa mahdollisuutta. Ikäihmisen digitaitojen kehittymistä ja uuden oppimista voidaan lisäksi helpottaa ikäystävällisillä digisisällöillä. Saavutettavuuteen ja käytettävyyteen panostavalla suunnittelulla ikääntyneiden digitaalisten palvelujen käyttö todennäköisesti lisääntyy. Saavutettavalla digisisällöllä tukea digiloikkaan Saavutettavuuden kannalta olennaisia ovat digisisällön selkokielisyys sekä visuaalisesti ja rakenteellisesti selkeä julkaisun ulkoasu. Erilaisten helppokäyttötoimintojen huomioiminen on myös tärkeää. Kuville tulisi lisätä aina vaihtoehtoinen, sisällön ilmaiseva, teksti helpottamaan kuvien katselua. Tekstissä taas tulisi huomioida ruudunlukuohjelmien mahdollinen käyttö selkeällä tekstin rivityksellä ja pisteisiin päättyvillä lauseilla. Kirjallisissa julkaisuissa tekstin havaittavuuteen vaikuttavat myös fontti, fonttikoko, riviväli, sanavälit sekä tekstin kontrasti taustaan nähden. Kontrastin tarkistamiseen on olemassa verkossa näppärä työkalu, WebAIM Contrast Checker . Työkalun avulla voi tarkistaa julkaisun tekstin ja taustan väritykset sekä niiden keskinäisen kontrastisuhteen.  Videoissa saavutettavuusvaatimukset edellyttävät videon puheen ja äänimaailman ilmaisevaa tekstitystä. Tekstitysten tulisi kulkea synkronoituna videossa esiintyvään puheeseen. Videoiden saavutettavuutta voidaan parantaa myös selkeällä ja sopivan rauhalliseen tahtiin etenevällä kuvakerronnalla. Videoiden editoinnissa tulisi kiinnittää huomiota kuvamateriaalin siirtymiin ja kohdistuksiin, jotta ne tukisivat myös kognitiivisia rajoitteita omaavan katsojan havainnointia. Äänieditoinnissa on tärkeää jättää puheen lomaan myös hiljaisia hetkiä, jotta kuuntelija ehtii sisäistää kerrotun asian. Ikäystävällisen käyttöoppaan avulla ikäihmiset voivat ottaa digiloikan ja käyttää paitsi Jututus-sovellusta, myös oppia muutenkin arjessa tarvittavia digitaitoja. Ei tarvitse olla diginatiivi voidakseen kokea digiosallisuutta. Digitaaliset palvelut ovat tulleet jäädäkseen, mutta on vain huolehdittava, että kaikilla on yhdenvertaiset mahdollisuudet digiloikkaan. Asiasanat Saavutettavuus, digiloikka, digiosallisuus, käyttöopas, ikäystävällinen, digitaidot, diginatiivi, yhdenvertaisuus Kirjoittaja Sanna Tarnanen Olen viittä vaille valmis Geronomi (AMK) Metropolia Ammattikorkeakoulusta. Erityisen kiinnostunut olen vanhustyön digitalisaation kehittämisestä, erilaisista ilmiöistä ja innovaatioista. Olen toiminut Jututus-sovelluksen käyttäjäkokemuksiin liittyvässä Muistojen matkalla-projektissa vapaaehtoisena digitukihenkilönä 2020–2021. Lähteet Wikisanakirja 2020. Digiloikka. Viitattu 29.4.2022. Koko kansan digi. Digisanasto. Viitattu 29.4.2022. Jututtaako? : ikäystävällinen käyttöopas Jututus™-sovellukseen. https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202204296573

Muistojen matkalla jututtajana Tutustuin Muistojen matka projektiin geronomi-opintojeni kautta. Projektissa ohjataan ja avustetaan ikäihmisiä tallentamaan muistoja elämän varrelta Jututus Oy:n luomalle sivustolle. Lopputuloksena on digitaalisessa muodossa yksilöllinen elämänkaari sisältäen kuvia, tekstiä, videoita sekä musiikkia. Ajatus iäkkään elämänhistorian tallentamisesta digitaaliseen muotoon kuulosti edistykselliseltä ja kiehtovalta ajatukselta, joten ilmoittauduin mukaan vapaaehtoiseksi jututtajaksi. Olen ollut projektissa mukana noin 3 kuukautta ja matka jatkuu vielä. Käyn muutaman viikon välein jututtamassa iäkästä rouvaa koronavarotoimet huomioiden ja yhdessä tallennamme hänen muistojaan Jututukseen. Rouva on samalla oppinut muitakin digitaitoja: videopuhelut, Facebook, sähköposti, tabletilla kuvaaminen, kuvankäsittely sekä YLE Areenan käyttö ovat tulleet tutuiksi. On ollut hienoa nähdä, miten paljon uuden oppiminen ja digitaitojen omaksuminen on ilahduttanut rouvaa. Hän voi nyt iltaisin katsella Yle Areenasta vanhoja elokuvia, ottaa kuvia lähimetsän muuttuvasta maisemasta, soittaa videopuhelun ulkomaille tai keskustella Facebookissa vanhoista astioista aiheeseen liittyvässä ryhmässä. Korona-ajan eristäytyneisyys ja rajoitukset eivät tunnu niin lamaannuttavalta, kun oman kodin suojista voi olla yhteydessä muuhun maailmaan. Miten paljon muistoja herääkään eri vuosikymmeniltä vanhojen esineiden, valokuvien, kappaleiden tai videoiden kautta. Googlen kuvahaku on ehtymätön muistelun aarreaitta, josta löytyy mitä vain keksii etsiä. Olemme yhdessä rouvan kanssa löytäneet sieltä mm. melkein sata vuotta vanhan automallin kuvan, jolla hän opetteli aikoinaan ajamaan. Kuvia katsellessa mielen sopukoista kumpuaa aina lisää uusia muistoja ja tarinoita. Muistoja tallennetaan elämänkaaren muotoon aikajanalle vuosikymmenittäin ja samalla voi jäsennellä omaa elämänkulkuaan ja tehdä menneisyytensä näkyväksi. Myös uusien muistojen tallentaminen on ollut innostavaa: rouva on kuvannut lähimetsän ikkunasta aukeavaa maisemaa, ja vuoden kierto lähimetsässä on tallentunut omalle elämänkaarelle. Kuvaaminen ja kuvien käsittely antaa rouvalle mahdollisuuden luovaan toimintaan ja tuloksena on itse kuvattu, rajattu ja muokattu valokuva. Rouva suunnittelee mielellään uusia tallennettavia muistoja ja on hyvin tarkka yksityiskohdista. Toiveena on, että kuvat ja tekstit vastaisivat mahdollisimman totuudenmukaisesti mieleen jääneitä muistoja. Aina tämä ei ole mahdollista, esimerkiksi juuri muistoa vastaavaa kuvaa ei välttämättä löydykään ja on tyydyttävä johonkin sitä muistuttavaan. Matkamme musiikin ja videoiden tallentamisessa on vasta alussa, mutta kuvien ja tekstin kanssa olemme jo päässeet hyvään vauhtiin. Lisäksi olemme täydentäneet rouvan profiilia, jossa hän voi vapaasti kertoa itsestään. Uskon, että Jututukseen kerätyistä muistoista jää rouvalle arvokas digitaalinen tallenne, jota voi jakaa läheisille ja tuttaville. Se on myös hänelle itselleen työkalu muisteluun, tapahtumien ja ajankohtien jäsentelyyn. Tavallaan tallenne voisi toimia myös eräänlaisena digitaalisena hoivatahtona kertoen ihmisestä ja hänen toiveistaan itse haluamallaan tavalla. Kun iäkäs ei pysty enää ilmaisemaan itseään, tallenne voisi muistuttaa läheisille ja hoitaville tahoille kuka hän on, mikä on hänen elämänhistoriansa sekä antaa tietoa hänen mieltymyksistään ja toiveistaan. Lapsille ja lapsenlapsille Jututus tarjoaa myös ainutlaatuisen mahdollisuuden kurkistaa omaan sukuhistoriaan ja menneisiin vuosikymmeniin. Omien vanhempien ja isovanhempien tunteminen on arvokasta tietoa itsetuntemuksen ja -hyväksynnän kannalta. Jokainen haluaa pohjimmiltaan tietää kuka olen ja mistä tulen. Sanna - Jututtaja